Konsulttitalossa töissä. Puku päällä, hengästyttävä palaveriputki, läppäri auki aamusta iltaan. Ainakin näin stereotypia menee.

Todellisuus voi kuitenkin olla hyvin toisenlainen, jos uskaltaa muokata työpäivästä omaa hyvinvointia tukevan – vaikkapa osa-aikaisuusjärjestelyillä tai varaamalla palaverien väliin aikaa hengähtää.

Lue kuinka Capgeminin kaksi konsulttia ovat tehneet työelämästä omaan arkeen sopivaa!

Osa-aikaisuus on järjestynyt kysymällä

Business Analystina yhdeksän vuotta Capgeminillä työskennellyt Tiina Lehto-Aho on tehnyt suurimman osan urastaan lyhennettyä työaikaa. Syyt ovat vaihdelleet: opintojen viimeistelyä, osittaista hoitovapaata, osittaista sairaslomaa. Työaika on vaihdellut 40–80 prosentin välillä.

– En koe, että olisin kauheasti joutunut neuvottelemaan osa-aikaisuuksista. Kysymällä nämä ovat aina järjestyneet.

Tämä on yksinkertainen viesti, mutta monelle yllättävä: osa-aikainen työ ei useinkaan vaadi tiukkoja neuvotteluja työnantajan kanssa, vaan pikemminkin rohkeutta ehdottaa. Erityisesti nuoret työntekijät saattavat helposti kokea, että asian puheeksi ottaminen on vaikeaa, kun on sosiaalinen paine näyttää olevansa sitoutunut työhön ja “lunastaa paikkansa” työpaikalla.

Osa-aikaisuus ei myöskään tarkoita sitä, että jäisi jotenkin urakehityksen ulkopuolelle. Esimerkiksi Tiina on noussut useamman portaan ylöspäin konsulttien vaatimustasoissa Capgemini-uransa aikana.

– Haluan näyttää nuorille esimerkkiä siitä, että osa-aikaisuus ei ole vain seniorityöntekijöiden etuoikeus ja se sopii yhtä hyvin uransa alkuvaiheessa oleville.

Kyse on ennen kaikkea työelämän järjestämisestä osaksi muuta elämää.

– Toivottavasti osa-aikaisuuksia ymmärretään hakea jatkossa entistä enemmän niin, että työaikajärjestely tukee omaa arkea ja jaksamista.

Ajatukset tuulettuvat lounaslenkillä

Entinen ammattijääkiekkoilija ja nykyinen Capgeminin Operations Manager Kalle Kaijomaa lähestyy asiaa toisesta suunnasta. Hän ei lyhennä työaikaansa, mutta rytmittää päivänsä tietoisesti. Kallen aamu sujuu töiden parissa. Sitten on vuorossa pidempi lounastauko – johon kuuluu lenkki. Iltapäivällä työt jatkuvat.

– Jos istuu työtehtävien äärellä seitsemän tuntia putkeen, viimeiset kaksi tuntia eivät ole kovin tehokkaita. Mutta jos käy välissä puolen tunnin, tunnin lenkillä, puoli viideltä pystyy vielä ajattelemaan.

Tiina jatkaa ajatusta:

– Tämä on ennen kaikkea ajatustyötä. Aivot ovat konsultin tärkein resurssi. Kyllä se auttaa, että ne ovat täysillä käytössä.

Siirtymät ovat tehokasta työaikaa

Samaa työajan “huokoisuutta” kuin lounaslenkeissä on myös siirtymissä tehtävästä ja paikasta toiseen.

Tiina on kehittänyt päivä- ja työrytminsä perhearkeen sopivaksi. Hän usein aloittaa työskentelyn kotona ennen kuin vie lapsen hoitoon, siirtyy aamupäivän aikana toimistolle tai asiakkaalle ja pitää lyhyitä taukoja kesken päivän.

Pyykkien ripustaminen tai postilaatikolla käynti ovat esimerkkejä tällaisesta. Jo muutaman minuutin siirtymä auttaa jättämään taakse edellisen työtehtävän ja keskittymään seuraavaan. Paikasta toiseen siirtymisen aikana puolestaan ehtii jalostaa ajatuksia rauhassa eteenpäin.

Kalle tunnistaa ilmiön:

– Jos on ollut joku ongelma, se saattaa vahingossa ratketa samalla kun tekee jotain muuta. Oivallus yllättää sellaisena hetkenä, kun ei sitä aktiivisesti ajattele: “Näinhän tämä voisikin toimia!”

Parhaat ideat harvoin syntyvät deadline-paineessa. Ahaa-oivallus tulee helpommin suihkussa, lenkillä tai matkalla päiväkotiin – silloin kun on hetki aikaa ajatella asiaa uusista näkökulmista eikä vain suorittaa käsillä olevaa tehtävää.

Työelämän joustavuus on kahden kauppa

Kumpikaan ei väitä, että joustavuus työelämässä olisi kaikille yhtä helppoa. Paljon riippuu asiakkaasta, toimeksiannosta ja tilanteesta.

– Konsulttiarjen jousto vaatii oma-aloitteisuutta: pitää tuoda asia esille ja ehdottaa, että näin tämä voisi mennä vähän eri tavalla kuin on ajateltu, Tiina sanoo.

Kalle on samaa mieltä:

– Ehkä naiivisti uskon, että kaikki on järjesteltävissä. En usko, että kukaan lähtee kieltämään, jos ihminen haluaa pitää itsestään huolta.

Entäpä jos tilanne muuttuu ja työtehtävät tuntuvat menevän prioriteeteissa lenkin edelle?

Tätäkin Kalle on jo miettinyt:

– Jos päivät rupeavat menemään täyteen niin, ettei lenkkiä enää mahdu, on aika nostaa asia esille esihenkilön kanssa. Joustavuus ei ole kerran neuvoteltu lopputulos – se on jatkuva keskustelu ja neuvottelu, jossa molemmat osapuolet joustavat.

Maailma muuttuu kalenterimerkintä kerrallaan

Ehkä tärkein näkökulma työelämän joustavuuteen on pitkän aikavälin tulos: hyvinvoiva työntekijä on pidempään töissä.

– Jos ajattelee työuran pituutta, tällä tavoin omaa aikaa ottamalla minulla on edessäni terveitä työvuosia paljon enemmän kuin sillä, että tekee konsulttitöitä kymmenen tuntia päivässä tauotta, Kalle sanoo.

Tiina jatkaa:

– Se ei ole vain yksilön etu, vaan myös yrityksen etu. Asiantuntija, joka jaksaa työssään, on pidempiaikaisempi investointi kuin asiantuntija, joka palaa loppuun kolmen vuoden päästä.

Stereotypia konsulttitalosta jäykkänä, suorituskeskeisenä ympäristönä ei katoa yhdessä yössä. Mutta se muuttuu – yhden neuvolakäyntimerkinnän, yhden lenkille lähdön, yhden rohkean ehdotuksen kerrallaan.

Ja ehkä juuri nyt kannattaisi kirjoittaa kalenteriin selkeästi: Lenkki.

Ei “varattu, ei “henkilökohtainen meno”, vaan “lenkki.”