Venla

Uusi alku IT-alalla – uranvaihtaja löysi paikkansa Capgeminiltä

Ura myynnin ja markkinoinnin parissa vaihtui koodaukseen, kun eteen tuli mahdollisuus vaihtaa suuntaa. Nyt Venla Kupiainen ratkoo ongelmia ohjelmistokehittäjänä ja nautti siitä, että joutuu oppimaan koko ajan uutta.

Miten päädyit tietotekniikka-alalle?

Olen uranvaihtaja. Tein pitkän uran myynnin ja markkinoinnin parissa, myös esihenkilöasemassa. Kun työpaikkani, pieni perheyritys, myytiin suurelle korporaatiolle, olin tienhaarassa: joko haen uutta työpaikkaa samalta alalta tai teen jotain aivan muuta.

Olin jo vuosia kypsytellyt ajatusta koodarin urasta, vaikka aikuisena päätös alanvaihdosta tuntuikin vaikealta, varsinkin tulotason tippumisen vuoksi. Mahdollisuus ratkoa ongelmia vei kuitenkin voiton, sillä juuri sitä koodaaminen on: tekniikat muuttuvat, asiat kehittyvät, mutta taustalla pyörii aina sama ongelmanratkaisun logiikka. Myös jatkuva oppiminen houkutteli. Tällä alalla ei voi jämähtää paikalleen.

“Capgemini erottui edukseen, koska se todella panostaa junioreiden koulutukseen.”

Miten urasi IT-alalla alkoi?

Aloitin opinnot Metropoliassa ja tein kaikenlaisia IT-juttuja, koodasin paljon. Kesäksi hain eräälle teleoperaattorille service deskiin, sillä ajattelin, että teknisestä asiakaspalvelusta saa hyvät rahat. Päädyin kahteen tekniseen haastatteluun – ja mokasin molemmat. Jännitin aivan valtavasti. Onneksi siellä kuitenkin ajateltiin, että tekniset asiat on helpompi opettaa kuin ihmistaidot.

Suomessa aika harva yritys kouluttaa junioreita. Se on harmi, sillä jos palkataan vain senioreita, taitotaso ei pitkällä tähtäimellä pysy korkealla. Capgemini erottui edukseen, koska se todella panostaa junioreiden koulutukseen. Oikeaan aikaan kohdalle osui myös hyvä ystävä, joka oli aloittanut uransa Capgeminiin kuuluvassa Sogetissa ja suositteli taloa lämpimästi.

Miltä tuntui aloittaa Capgeminillä?

Alku oli todella hyvä. Totta kai minua ensin jännitti ja podin huijarisyndroomaa – mitä jos he olivat palkanneet väärän ihmisen? – mutta kaikki osui kohdilleen. Meitä aloitti Ignite-ohjelmassa iso porukka samaan aikaan. Sain loistavan projektin, upean tiimin ja esihenkilön, ja minulle annettiin tilaa olla kysyä ja ihmetellä ja olla pihalla. Kaikkeen löytyi apua. Alku oli pehmeä, ja siitä jäi pelkästään positiivisia muistoja.

Mitä olet oppinut ensimmäisistä projekteistasi?

Olen ollut samassa projektissa reilut kaksi vuotta. Sen aikana olen toki kehittänyt teknisiä taitojani, mutta isoin oppi on ollut se, että hyvän ja keskinkertaisen konsultin erottavat toisistaan pehmeät taidot.

Data on ohjelmistokehityksessä kuningas, mutta ilman ihmistaitoja ei pärjää. Senioreilta olen oppinut, että tämä ala vaatii jatkuvaa pivotointia ja uuden opettelua lennosta, mutta sen lisäksi tarvitaan taitoa kommunikoida ja kykyä toimia asiakkaan kanssa. Niistä tunnistaa koodarikonsultin, joka pääsee pitkälle.

”Data on ohjelmistokehityksessä kuningas, mutta ilman ihmistaitoja ei pärjää.”

Mikä ohjelmoinnissa kiehtoo sinua eniten?

Mikään yksittäinen kieli tai metodi ei ole minulle sydämen asia, ne ovat kaikki vain työkaluja. Tänään käytän jotain työkalua ahkerasti, mutta muutaman vuoden päästä sitä ei välttämättä ole enää olemassa. Esimerkiksi COBOL oli joskus maailman hienoin juttu, ja nykyään mietitään, miten siitä päästäisiin eroon.

Siksi en kiinny liikaa yksittäisiin teknologioihin. Tärkeämpää on se, että ala on loputtoman mielenkiintoinen ja jatkuvasti kehittyvä. Teknologialla voidaan muuttaa maailmaa, toivottavasti hyvään suuntaan.

“Teknologialla voidaan muuttaa maailmaa, toivottavasti hyvään suuntaan”

Miten kehität osaamistasi nopeasti muuttuvalla alalla?

Opin parhaiten lukemalla. Videot eivät jää mieleen, mutta artikkelit ja kirjat toimivat. On helppo lukea aamukahvin seurana yksi artikkeli, niin oppii joka päivä jotain.

Suurin osa oppimisesta tapahtuu kuitenkin työssä. Kun kohtaa ongelmia, joita ei heti saa ratkaistua, on pakko opetella uutta.

Mitä neuvoja antaisit uransa alkuvaiheessa oleville kehittäjille?

Ole läsnä ja kysy, jopa ärsyttävyyteen asti. Varsinkin etätyöaikana tämä on tärkeää: Teams-palavereissa ei useinkaan näe toisten kasvoja, ja silloin jää helposti taka-alalle.

Muista, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Paras oppi tulee kokeneemmilta kollegoilta. Ongelmat ovat harvoin uniikkeja, ja toisen näkemys voi säästää paljon aikaa.

Miten rentoudut työn vastapainoksi?

Kun työssä tulokset eivät aina näy konkreettisesti, tykkään tehdä vapaa-ajalla asioita, joissa lopputulos näkyy heti. Kudon ja teen taidetta.

Olen pelannut tietokonepelejä 90-luvulta asti. Se ei ehkä rentouta, mutta on todella hauskaa. Lisäksi tykkään käydä kesken päivän kävelyllä tai salilla, jos aikataulu sallii. Se antaa valtavasti energiaa ja toimii hyvänä resetointina, kun päässä pyörii jokin ongelma.